Etsi
  • Tea Holm

Rohkaiseva johtaja käy rehellisiä keskusteluja

Teos Rohkaiseva johtaja opastaa siihen, mitä rohkea johtajuus on ja kuinka se otetaan.


Kirjoittajan Brené Brownin mukaan johtaja on jokainen, joka ottaa vastuun ja tunnistaa ihmisten ja ideoiden mahdollisuudet, ja jolla on rohkeutta kehittää tätä potentiaalia.


Kun uskallamme johtaa, emme väitä tietävämme oikeita vastauksia, vaan osaamme kysyä oikeat kysymykset.


Emme välttele hankaliakaan keskusteluja, vaan uskallamme olla haavoittuvia.


Kansikuva: Rohkaiseva johtaja (Viisas Elämä 2020)

Teos Rohkaiseva johtaja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat kehittyä rohkeiksi johtajiksi. Brownin mukaan rohkea johtajuus on joukko taitoja, jotka ovat opittavissa ja opetettavissa. Brene Brown on amerikkalainen sosiaalityön tutkimusprofessori, sosiaalityöntekijä ja tietokirjailija. Hän on tutkinut muun muassa haavoittuvuutta.


Brené Brown kirjoittaa puheen pitämisestä ja sen sisällöstä, esiintymisjännityksestä, rohkeudesta, tietopohjaisesta esiintymisestä ja ihmisten edessä olemisesta. Esiintyjän rooli ei ollut hänellekään aluksi helppo. Yleisö vaihtuu jatkuvasti, yritysjohtajista kenraaleihin.


Joskus esiintyjällä voi olla hyvin yksinäinen tunne, ikään kuin hän olisi väärässä paikassa. Ehkä se johtuu naissukupuolesta, joka on vähemmistönä usein asiantuntijaesiintymisissä. Yleisökin koostuu usein miehistä. Näin oli ainakin Brené Brownin aloittaessa esiintymiset.


Aluksi Brené Brown vertaili itseään toisiin, siis muihin luennoitsijoihin, jotka olivat energeettisiä, huippuhyviä luennoitsijoita. Miten hän voisi ikimaailmassa vakuuttaa yleisön? Talousjohtajat, markkinointijohtajat, henkilöstöjohtajat ja muut CCO:t ja CDO:t sekä EVP:t.


KUN HÄPEÄ NOSTAA PÄÄTÄÄN


Brené päätti alkaa puhua julkisesti häpeästä, häpeän tunteesta, häpeissään olemisesta, mikä olikin ihmisistä kiinnostavaa. Yleisö on vain ihmisiä, ja jokainen tuntee häpeää jostain, se on tuttu tunne kaikille, myös bisnestyypeille.


Yliopistossahan ei opeteta esiintymistä, ei edes opettajakoulutuksessa, jonka olen itse kohta suorittanut. Siitä on annettu palautettakin opettajakoulutuksessa. Olen kuitenkin käsittänyt, ettei opettamisessa ole kyse esiintymisestä, varsinaisesti. Kyse on tiedon välittämisestä, auttamisesta.


Mutta voiko tärkeää sanomaa saada oikeasti läpi ja suuren yleisön tietoisuuteen ilman esiintymistaitoa tai haavoittuvuutta?


Brené Brown uskalsi kuitenkin puhua häpeästä ja riittämättömyydestä kaikille niille titteleille, joita yleisö oli nielaissut. Ehkä se nielaisisi esiintyjänkin. Nyt hän opettaa, että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia: IHMISIÄ. Ei heitä pidä pelätä, liikaa.


KRIITIKOLLA EI OLE MERKITYSTÄ ROOSEVELT


Kunnia kuuluu ihmiselle, joka on areenalla. Verta, hikeä, kyyneleitä. Hän uskaltaa myös epäonnistua, vaikka se ei olekaan todennäköisin vaihtoehto. Avoimesti esille asettumisesta voi seurata joko paljon hyvää tai jotain muuta. Itse olen valinnut tehdä tutkimusta "haavoittuvaisesti ja rohkeasti" aiheista, joille suurin osa pyörittelee silmiään.


Kyynisyydestä ja pelosta ja epäonnistumisesta huolimatta on uskallettava ottaa riskejä, jos niin sydämessään oikeaksi kokee. Olen lukenut jostain, että hyvinkäyttäytyvät naiset harvoin tekevät historiaa ja ymmärtänyt sen niin, että tavanomaiset teot eivät muuta maailmaa, epätavalliset muuttavat, vaikka pelottaakin hitosti.


Rohkeus ei ole pelon poissaoloa. Brené Brownin mukaan se on harvinainen valinta. Se on samalla pelottava valinta. Niin kauan kuin ihminen hakee vain hyväksyntää, hänen on kuljettava leveää tietä.


Sosiaaliset kuplat ovat mukavia mutta ne ovat silti vain kuplia, eivät todellisuutta.


HAAVOITTUVUUTENSA KOHTAAMINEN


Brené Brown peräänkuuluttaa teoksessaan Rohkaiseva johtaja rohkeuskulttuuria. Rohkea johtaja on toisten johtaja mutta yhtä hyvin myös oman elämänsä johtaja. Hän voi olla yritysjohtaja, toimitusjohtaja tai tutkija. Hän voi olla kuka tahansa, kuka omilla teoillaan näyttää esimerkkiä.


Eivät kaikki koskaan seuraa sinua, mikä on ihan OK.


Rohkea työ- ja johtamiskulttuuri edellyttää sitä, että ihmisten välillä on avointa ja rohkeaa vuorovaikutusta. Kukapa ei haluaisi olla parempi ihminen, ja johtaja, sekä olla luomassa psykologista turvallisuudentunnetta työpaikalla?


Brown paljastaa, että johtamisen tutkiminen on paljon helpompaa kuin johtaminen. Kun hän perusti oman yrityksen, hän käsitti täysin aliarvioineensa johtajan vastuun monine unettomine öineen ja massiivisine vastuineen.


JOHTAJA OTTAA VASTUUTA


Se, kuka ottaa vastuuta rohkeasti ja myös uskaltaa kehittää toimintoja, on johtaja, mitä tulee Brownin määritelmään. Johtajuutta tarvitaan oppilaitoksista uskonnollisiin yhteisöihin ja yrityksistä kunnan ja valtion laitoksiin. Johtamista ei voi tehdä kuin sydämestä, jos sen toivoo olevan tehokasta.


Brown tarjoilee ihmisille tosiasioita johtajuudesta mutta myös ihmisyydestä yleensä. Hän nakkaa faktoja pöytään sitä tahtia, että paperiversion lukija tai äänikirjan kuuntelija melkein hengästyy. Kirja alkaa kirjoittajan omalla elämäntarinalla, minkä jälkeen siirrytään rohkean johtamisen teemaan, siis kirjan teemaan.


Tiedon on siirryttävä päästä sydämeen.


Rohkeustaitoja voi kehittää, ja rohkeus on tarttuvaa. Rohkeus kaataa jokaisen uskalikon. Uskaltaminen on epäonnistumisen hyväksymistä ja täysillä mukana olemista, sillä epäonnistuminen on selviö. Jokainen, joka on joskus yrittänyt jotain itseään suurempaa, tietää sen.


LOPPUTULOSTA EI VOI AINA HALLITA


Se olisi helppoa elämää, jos eläisi vain niin, että kaikki on varmaa, seuraava askelma tiedossa. Elämää ei kuitenkaan voi elää vain varmistelemalla, koska takuita ei ole. Se on elämän itsensä luonne. Kyse ei ole vain liike-elämästä, vaan elämästä yleensä.


Joskus parhaat ratkaisut syntyvät siitä, että uskaltautuu heittäytyä ja tehdä tiimityötä sekä ottaa muut mukaan. Lopputuloksena voi olla menestyvä yritys, hyvä opinnäytetyö, kauan odotettu jälkikasvu tai jotakin muuta. Epävarmuus kuuluu elämään, eikä kaikilta iskuilta voi aina suojautua etukäteen.


Elämän eläminen itsessään on rohkeaa. Sen on tapahduttava täydestä sydämestä tai se on jossakin määrin turhaa, ainakin se on tappavan tylsää.


"Selkään saaminen" liittyy aina tavoitteisiin. Suurin osa ei ole rohkeita. He vain arvostelevat muita ihmisiä. Tämä on heidän panoksensa: kritiikki ja kyynisyys. Mutta jos he eivät laita itseään likoon, niin miksi heistä pitäisi olla kiinnostunut? Palautteen pitää olla aina laadukasta, rakentavaa, koska muutoin se haavoittaa ja laittaa meidät suojapanssariin.


Brown puhuu suunsa puhtaaksi teoksessa Rohkaiseva johtaja tosi uskottavasti, koska hän on itse ollut haavoittuvainen ja myös rohkea sekä saavuttanut elämässään paljon tutkimusprofessorina, esiintyjänä ja yrittäjänä, maailmanmaineen. Mielelläni luen hänestä, kuuntelen hänen vinkkinsä. Meidän ei tarvitse tietää vastauksia, meidän pitää vain osata kysyä oikeita kysymyksiä, hän muistuttaa. Ei kai se voi olla NIIN vaikeaa? Jatketaan kyselyä, rohkeasti!


Kirj. Tea Holm, FT, TM, somesisällöntuottaja, tietokirjailija, freelancer

29 katselukertaa0 kommenttia
 
  • Facebook
  • Twitter
  • LinkedIn

©2020 by Kirjailijan Blogi. Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now