Etsi
  • Tea Holm

Heijastus menneisyydestä: Suomalaisten kokemuksia edellisistä elämistä

Heijastus menneisyydestä käsittää suomalaisten kokemuksia edellisistä elämistä. Se myös avaa tuota käsitettä laajemmassa kontekstissaan kuten elämänfilosofisessa. On mielenkiintoista, kun suomalaislapsi sanoo: "Kun minä kuolin, minä elin!"

Lapset joskus olevinaan muistavat aikaisempia inkarnaatioitaan eli lihaksi tulemisiaan, entisiä elämiään. Reinkarnaatio-oppi on itse asiassa ikivanha ja tunnettu jo Veda-teksteissä.


Hindulaisuus ja buddhalaisuus pitävät sisällään jälleensyntymis- ja sielunvaellusopit. Dejavu-kokemus eli jonkin tilanteen uudestaan elämisen tunne on nuorilla melko yleinen. Se on samantyyppinen kokemus kuin entisen elämänsä muistaminen.

Heijastus menneisyydestä on ensimmäinen tutkimus, joka käsittelee myös suomalaisten kokemuksia edellisistä elämistä. Kertomukset ja muistikuvat niin sanotuista entisistä elämistä antavat vastauksia ainakin näennäisesti siihen, miksi olemme syntyneet ja miksi elämä on ylä- ja alamäkineen muotoutunut juuri sellaiseksi kuin se on.


Teos antaa vertaistukea toisille kokijoille, tutkimustietoa regressioilmiöstä kiinnostuneille sekä inspiraatiota jokaiselle, joka haluaa laajentaa käsityksiään elämän ja kuoleman mahdollisuuksista. Kirjoittaja FM, TM Miia Kontro on teologian väitöskirjatutkija, tietokirjailija ja runoilija. Kontron esikoistietokirja Portilla (2018) käsitteli suomalaisia kuolemanrajakokemuksia. Kontro on luennoitsija ja puhuja, joka on erikoistunut kuolemantutkimukseen ja henkisyyteen.


Entisistä elämistä on moneen


Suomalaisten kokemuksissa entiset elämät näyttäytyvät niin voimanlähteenä kuin selittävänä tekijänä. Ne ikään kuin merkityksellistävät tätä hetkeä ja myös elämää. Ihminen voi esimerkiksi uskoa, että tietyt taipumukset johtuvat aikaisemmista olemassaoloista. Sama koskee elämäntapahtumia kuten haasteita.


Joskus entisen elämän muistaminen on poistanut tunnetason ongelman tai jonkin fyysisen vaivan, tai sitten tunne tai kipu on saanut selityksen. Esimerkiksi eräs nainen muistaa intiaanielämänsä, jossa hänet oli kuristettu sodassa kuoliaaksi. Siksi poolopaitojen käyttö oli ollut vaikeaa. Regressiohoidon jälkeen ei ollut enää ahdistusta kurkussa.


Menneisyyden tunteminen voi auttaa eheyttämään omaa elämäänsä. Menneen elämän muisto liittyy yleensä johonkin aikaisempaan aikakauteen, ja jopa toiseen kulttuuriin, ei siis lapsuuteen. Valemuistojen mahdollisuus on kuitenkin aina olemassa.


Menneiden elämien kohdalla keskitytään kuitenkin tarinaan ja siihen, mitä tuo tarina oletetusta aikaisemmasta elämästä ihmiselle antaa. Miten se häntä palvelee? Kenties hän pääsee sen avulla eteenpäin elämässä.


Teoksen Heijastus menneisyydestä lopussa on mielikuvaharjoitus, jonka avulla voi kokeilla päästä kokemaan oma mennyt elämä. Voi eläytyä tiettyyn tilanteeseen mahdollisesti omassa menneessä elämässä. Mieli rakentaa merkityksiä kuvitellun menneisyytensä kautta.

Liikevoimasta


Eräässä kokemuksessa puhutaan menneiden elämien liikevoimasta. Ehkä kun tuo liike lakkaa, sielu saa olla rauhassa, levätä. Moni ei pidä ajatuksesta uudesta elämästä, koska se todennäköisesti pitää sisällään inhimillistä kärsimystä.


Jälleensyntymisusko on yleistä eikä suoraan riippuvainen omasta uskonnosta tai kulttuurista tai edes kouluopetuksesta (uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksesta). Maailmankatsomus ei siis suoraan määrää sitä, uskooko tai voiko henkilö uskoa jälleensyntymiseen eli oman sielun uudelleen ruumillistumiseen.

Onko reinkarnaatio uskon asia? Tavallaan se sitä on, mutta Miia Kontro huomauttaa teoksessaan Heijastus menneisyydestä, että maailmassa vaikuttavat fysiikan lait toimivat siitä huolimatta, uskooko ihminen niihin vai ei. Jos jokin on luonnonlaki, se myös on sitä.


Painovoima toimi uskoo siihen tai ei. Jos jälleensyntyminen on totta, niin se tapahtuu uskomisesta huolimatta. Toisaalta edes psykiatri Ian Stevenson, joka tutki useita niin sanottuja (lasten) jälleensyntymismuistoja ja merkitsi niitä tuhansia muistiin, ei voinut lausua niistä mitään vedenpitävää lopputulosta.

Kyse on siis uskon asiasta. Mutta ihmismieltä kiehtoo silti kysymys siitä, voiko jälleensyntyminen olla totta tai loogisesti mahdollista? Onko kirkko sitä joskus opettanut? Onko se poistettu Raamatusta? No, kristinuskoon se ei ole koskaan kuulunut sen virallisessa linjassa, mutta voit lukea itse lisää kirjasta Heijastus menneisyydestä.


Jos mennyt elämä on totta, niin mikä matkaa ajassa, halki ikuisuuden? Onko se tietoisuus, sielu? Jälleensyntymiskokemuksethan eivät ole mitään todisteita jälleensyntymisestä, mutta viitteellisiä ne silti ovat. Monen kokemus viittaa siihen suuntaan, että on jotakin enemmän kuin tämä puhdas materialismi*.

Mistä nuo tiedot ovat peräisin? Yhteisestä informaatiokentästä? Menneistä elämistä? Hengiltä? Alitajunnasta? Kerran luetusta ja koetusta (esim. koulukirjoista)? Eivätkö historialliset romaanit väritäkin niitä?

Mieli on erinomainen asioiden sepittäjä ja tarinankertoja


Suomalaiseen metsästyskulttuuriin kuulunut uskomus elämän kiertokulusta, mahdollisesti myös samanismi, on perustunut jossakin määrin jälleensyntymiseen. Maatalouskulttuuri kiinnitti ihmiset aloilleen peltotilkkuun. Silti pihapiirissä liikkui vainajia, tonttujakin.


Yliluonnollinen todellisuus on siis aina ollut olemassa tavalla tai toisella. Tiede ei pystykään selittämään kaikkea. Miksi sen pitäisikään? Ihmisen kokemusmaailma on tavattoman rikas. Annetaan sille arvostusta. Olemassaolon pohtiminen ei ole koskaan tylsää. Se on jännittävä seikkailu kuten elämäkin.


Esoterialle on leimallista ajatus ihmisen henkisestä kehityksestä jälleensyntymissä. Teosofia toi jo esiin tämän ajatuksen 1800-luvulla. Onko sielun kehitys oppimista elämällä? Onko tarkoitus, että me ymmärrämme elämän luonteen ja tulemme sitä kautta paremmiksi ihmisiksi? Henkisiksi.


Jälleensyntyminen selittää kyllä eriarvoisuutta, vajavaista kykyä mutta myös erityislahjakkuutta. Goethen mukaan niin kauan kuin ihminen ei tunne elämän ja jälleensyntymisen totuutta, hän vaeltaa muukalaisena maan päällä.


Joka tapauksessa teoksen Heijastus menneisyydestä perusanti on siinä, että se paljastaa myös suomalaisten uskovan jälleensyntymiseen, koska myös suomalaislapsilla on menneiden elämien muistoja. Perhe ei ole mitenkään uskonnollinen eikä usko jälleensyntymiseen, mistä huolimatta lapsi kertoo toisesta äidistään tai aikaisemmasta olemassaolostaan.

Kansikuva: Heijastus menneisyydestä (Miia Kontro; Basam Books 2021)

Olisin kaivannut kirjaan vielä enemmän kokemuksia ja vielä enemmän analyysia, mutta uskon, että tämä on vasta "johdantoa" itse asiaan. Ehkä kirjan myötä muistoja herää lisää. Suomessa tämäntyyppistä tutkimusta on on ollut vaikea rahoittaa, mistä syystä sen tekeminen on haastavaa.


Uudistunut elämänasenne ja syvällinen näkemys elämästä sekä elämänilo ovat sivuvaikutuksia siitä, että mennyt elämä on tullut uudelleen eletyksi, muistetuksi. Mutta onko se kuitenkin niin, että kuka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään? Vai onko se tilaisuus antaa anteeksi? Ehkä se on molempia ja ehkä siksi me emme muista kuin osan kokonaisuudesta. Kaikella on tarkoituksensa.

Elämän tarkoituksen muistaminen ikään kuin menneiden elämien kautta on kokemus, joka usein muuttaa ihmistä perustavanlaatuisesti. Se muuttaa hänen arvojaan mutta myös jumalakuvaansa sekä asennoitumistaan koko elämää ja muita ihmisiä kohtaan.


Poistunut kuolemanpelko kuvastaa menneen elämän muistamiskokemuksen vaikuttavuutta. Mihin maahan tai kulttuuriin sinä tunnet vetoa? Onko jokin paikka tai joku ihminen tuntunut valmiiksi tutulta tai kuin vanhalta ystävältä tai rakastetulta? Joissakin kirjan suomalaisissa kokemuskertomuksissa selvänäkijä on vielä vahvistanut oman kokemuksen tai muiston siitä tietämättä.


Sielulla on monenlaisia kykyjä, aisteja, ja ehkä sielunkumppanuuskäsityskin juontaa juurensa historiasta: yhteisestä menneisyydestä. Tai ehkä me ihmisinä vain haluamme uskoa niin, koska se tekee kaikesta paljon merkityksellisempää.

Jos meissä on elävä sielu, elämän henkäys, ei ole kummallista uskoa, että se siirtyy ajassa ja paikassa sekä avaruudessa. Jos syntyy yhdesti, voi syntyä kahdesti tai kolmesti. Kiitos Miia Kontro, että kirjoitit tämän kirjan, koska se avaa ovia viisaasti ja varovasti, ei leikiksi laskien tai tuomiten tai liiaksi ihmetystä herättäen, vaan kunnioittavasti.

*Materialismi on uskoa siihen, että vain näkyvä maailma on olemassa. Henkimaailmaa tai mitään hengellistä olemassaoloa ei sen mukaisesti ole. Sielu on vain aivojen tuote.


Tilaa nyt Adlibriksesta

43 katselukertaa3 kommenttia
 
  • Facebook
  • Twitter
  • LinkedIn

©2020 by Kirjailijan Blogi. Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now