Etsi
  • Tea Holm

Elina Hellqvist & Jyri Komulainen (toim.): Henkisyyttä ja mielenrauhaa

Päivitetty: kaksi päivää sitten

Henkisyyttä ja mielenrauhaa: Aasian uskonnollisuus länsimaissa (2020) on useamman kirjoittajan kuten TT Elina Hellqvistin ja TT Jyri Komulaisen käsialaa. Muut kirjoittajat ovat FM Ville Husgafvel, FT Kimmo Ketola, TM Jussi Sohlberg ja TT Mika K. T. Pajunen sekä KM Pekka Yrjänä Hiltunen.

Kirja pyrkii vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, kuin mistä joogassa on kysymys ja mitä se merkitsee suomalaisille harjoittajilleen. Liittyykö se Suomessa ennemminkin terveyteen kuin valaistumiseen? Vai kenties molempiin? Ja mitä valaistumisella tässä yhteydessä tarkoitetaan?


Henkinen ympäristö on muuttunut myös Suomessa. Muinaisintialaisen sanskritin kielen sanat ovat löytäneet kotinsa suomen kielestä. Aasialaisperäiset uskonnot muovaavat länsimaista kulttuuria ja sanastoa sekä kielenkäyttöä uusiksi. Taustalla on pitkä historiallinen prosessi.


Luonnontieteiden länsimaisen maailmankuvan murros

ei ole ollut kristillisille kirkoille tai kristityille erityisen helppo.

Kristinuskon järkiperäinen puolustaminen on näkynyt

myös akateemisessa maailmassa.


Länsimaisesta esoteerisesta perinteestä juontuva uushenkisyys


Uushenkisyys nojaa länsimaiseen esoteriaan ja aasialaisiin traditioihin, tosin muuntuneisiin sellaisiin. Samalla se liittyy uuteen hyvinvointikulttuuriin. Kulttuurien välisissä kohtaamisissa jooga ja muut traditiot ovat väistämättä muuntuneet. Buddhan kuvat sopivat monen suomalaiskodin sisustuselementeiksi ja niin edelleen.


Kirkon jäsenetkään eivät ole irrallaan aasialaisista traditioista. Osa taas kokee nämä ilmiöt uhkaksi omalle kristilliselle identiteetilleen. Voidaanko edes puhua kristillisestä joogasta? Joogan muuntuminen liikunnaksi alkoi jo Intiassa. Kyse ei ole välttämättä vain uskonnosta vaan myös menetelmästä.


Uskontotieteellinen näkökulma johdattelee lukijan teoksen Henkisyyttä ja mielenrauhaa teemoihin. Sen jälkeen siirrytään teologisempaan tarkasteluun sekä kristillisen mystiikan näkökulmaan ja uskontodialogiin. Lopusta löytyy epilogi, erään hengellisen etsijän omaelämäkerrallinen tarina. Kirjoittajat eivät lähtökohtaisesti arvota eri perinteitä.


Uskonto nyky-Suomessa on monitahoinen ilmiö


Kimmo Ketola kirjoittaa luvussa Jooga ja meditaatio Suomessa, että aikakauslehtien tarjonta joogasta ja meditaatiosta kuvaa jollakin tasolla suomalaisten mielenkiinnon kohteita. Kaupalliset toimijat tuskin kaupittelisivat lehtiään, jos niillä ei olisi kysyntää. Jooga liittyy niissä hyvinvoinnin teemaan.


Fitness tai hyvinvointi ei kuitenkaan ole Ketolan mukaan ainoa viitekehys, jossa esiintyy termi jooga tai meditaatio. Eri joogalajeissa katsomuksellinen ulottuvuus on läsnä eri tavoin. Joogatyylejä on yli sata. Joogan moninaisuus kertoo joogan levinneisyydestä ja suosiosta sekä kaupallisuudesta: kuluttajille luodaan tunnistettavissa olevia brändejä.


Jooga on kulutustuote, joka koto-Suomessa merkitsee usein liikuntaharrastusta. Omakohtainen kokemus on etusijalla, samoin kuin asana-harjoituksen hyöty terveyden näkökulmasta. Toisaalta henkisyyttä ei voi sulkea ulkopuolelle. Jooga mielletään kuitenkin enemmän terapeuttiseksi kuin jumalayhteyden etsimiseksi. Se on ikään kuin itsekasvatusmenetelmä.


Suomessa joogaa harrastavat yleensä alle 35-vuotiaat,

korkeasti koulutetut, suurimmissa kaupungeissa asuvat ja opiskelijat.

Enemmistö harjoittajista pitää itseään kristittynä. Suurin osa suomalaisista joogaajista on myös henkisiä etsijöitä tai ainakin uskonnollisesti liberaaleja.



Kansikuva: Henkisyyttä ja mielenrauhaa (Gaudeamus)

Länsimaisen hyvinvoinnin hindulaiset ja buddhalaiset juuret


Joogan ja mindfulnessin kaltaisista ja aiemmin vaihtoehtoisista kulttuurisista ilmiöistä on tullut valtavirtaa myös Suomessa. Kulttuurisina virtauksina voi pitää niin esoteeriseen perinteeseen pohjautuvaa uushenkisyyttä kuin hyvinvointikulttuuriin liittyvää kehopositiivista henkisyyttä. Suomalaisessa kulttuurissa Aasian uskontoperinteet ovat läsnä.


Teos Henkisyyttä ja mielenrauhaa katsoo, että kokemuksellisuuden merkitys on korostunut yhtenä aikamme henkisyyden tuntomerkkinä. Se esittelee länsimaisen henkisyyden aatehistoriaa. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen kirja, jossa joogaa ja meditaatiota tarkastellaan paitsi uskontotieteen myös teologian avulla.


Ville Husgafvel toteaa, että MBSR (Mindfulness-Based Stress Reduction) on buddhalaisuuden sekulaari sovellutus. Sitä käytetään kivun ja stressin hallinnassa mutta myös tutkitaan yliopistotasolla. Molekyylibiologian tohtori Jon Kabat-Zinn esitteli jo 70-luvulla mindfulness-pohjaisen stressinhallintaohjelmansa Massachusettsin yliopistollisessa sairaalassa.


MBSR-menetelmän taustalla ovat buddhalaiset vaikutteet.

Toisille se on vain työpaikan henkilöstövalmennuksessa opittu pragmaattinen stressinhallintamenetelmä, toisille se merkitsee olemassaolon kysymyksiä ja elämäntapaa. Buddhalaisuuden moninaisuuden ymmärtäminen onkin mielekästä,

niin mediassa kuin akateemisissa yhteyksissä.


Hindulaiselle maaperälle


Jyri Komulaisen matkassa siirrytään Intiaan ja hindulaiseen uskonnollisuuteen, siinä missä Jussi Sohlberg käy lyhyesti läpi länsimaisen esoterian kosketuspintoja Aasian uskontoihin sekä sivuaa tantran lumoa länsimaissa. Uushenkisyys näyttäytyy esoteerispohjaisena new agena. Samalla kyse on laajemmasta kulttuurisesta muutoksesta ja esoteerisen perinteen määrittelystä myös akateemisesti (mm. Antoine Faivre).


Uskontotieteilijä Mikael Niinimäki on todennut, että teosofisen liikkeen yksi perustajista H. P. Blavatsky omaksui osaksi teosofista katsomustaan käsityksen Valkoisesta veljeskunnasta, mikä muistuttaa boddhisatvojen ja buddhien hierarkiaa. Toiseksi teosofien syklinen aikakäsitys nousee hindumytologiasta, samoin kuin buddhalaisuuden historiassa toistuvista mittaamattoman pitkistä ajanjaksoista.


Teosofiassa itämaiset vaikutteet päätyivät osaksi länsimaista esoteriaa. Teosofinen liike vaikutti siihen, että ajatukset karmasta ja jälleensyntymisestä tulivat tunnetuiksi lännessä. Onkin keskusteltu siitä, onko teosofia enemmän itäinen vai läntinen liike. Ehkä henkisyys tai esoteria ei olekaan lähtöisin vain idästä tai lännestä vaan molemmista. Jyri Komulainen jatkaa Jussi Sohlbergin tekstistä otsikolla Valaistuminen aikamme uskonnollisena kielenä.


Christopher Partridge on kuvaillut tätä muutosta. Kristinsuko on maallistunut,

eikä uskonnollisuus ole järjestäytynyt perinteisen kirkollisuuden mukaisesti.

Uuden ajattelun juuret ovat länsimaisessa esoteriassa ja idän uskonnoissa.

Länsi on uudelleenlumoutunut.


Lopuksi


Uushindulaisuuden ja muiden uushenkisten virtausten opetuksen sisältö määrittyy useimmiten vedanta-filosofian kautta. Todellisuuden perimmäinen olemus on ykseys. Kaiken olevaisen jumalallisuuden lisäksi ne antavat käytännön välineitä henkisiin harjoituksiin, jotka ikään kuin edistävät oikeaa näkemystä todellisuudesta ja harhasta vapautumista. Myös joogaa harjoitetaan vedanta-viitekehyksessä. Vaikka kyseessä on kehollinen harjoitus, on sen taustalla usein ajatus oivaltaa perimmäisen itsen jumalallinen olemus.


Hindulainen viritys ja sävy tai yöpöytäbuddhalaisuus ovat tulleet tutuiksi myös Suomessa. Esimerkiksi israelilainen historioitsija Yuval Noah Harari on sekoittanut keskenään buddhalaisuutta ja tieteisuskoa. Buddhan opin (dharma) perustana on se, miten Buddha näki valaistumisen hetkellä asiat sellaisina kuin ne ovat: kaikki asiat ovat pysymättömiä ja syntyvät keskinäisestä riippuvuudesta. (Ks. Komulainen)


Mika K T Pajunen kirjoittaa hiljaisuuden viljelystä ja kristillisestä spiritualiteetista ja toteaa niiden olevan itämaisia käsitteitä vieraampia monelle suomalaiselle. Hiljaisuuden viljely on mietiskelevää rukousperinnettä (kontemplaatiota), siinä missä spiritualiteetilla tarkoitetaan hengellisyyttä eli avoimuutta arkitodellisuuden ylittävälle elämänkokemukselle rukouksen, mietiskelyn ja pyhien tekstien lukemisen kautta.


Tieteen kehittyessä Jumala ei enää selittänyt maailmaa

ja ihmisten olemassaoloa, eikä edes Jumalan itsensä olemassaoloa.

Lumous särkyi. Tietoinen mieli erotti toisistaan eristetyn minän ja huokoisen minän,

ja maailma jakautui ulkoiseen ja sisäiseen todellisuuteen. (Ks. Charles Taylor)


Kuva: Mabel Amber

Kyseessä on kiinnostava, monipuolinen lukupaketti, joka kyselee muun muassa keskitysleirien kärsimysten keskellä olevan Jumalan poissaolon ja olemassaolon perään. Uskontodialogi on kirjan ajankohtainen teema. Epilogista voi lukea erään tarinan eri uskontojen kokeilemisesta (aasialaisesta uskonnollisuudesta kristilliseen kirkkoon). Henkisyyttä ja mielenrauhaa on teos, joka etenee teologisiin kysymyksenasetteluihin, ja kuten psalmissa (16) ja Apostolien teoissa (2) sanotaan. "Sinä osoitat minulle elämän tien."


Kirjoittaja on teologian maisteri ja filosofian tohtori sekä vapaa tutkija ja tietokirjailija.


Psst. Luettavissa e-kirjana BookBeatissa. 2 kk kokeilujakso nyt maksutta.

76 katselukertaa0 kommenttia
 
  • Facebook
  • Twitter
  • LinkedIn

©2020 by Kirjailijan Blogi. Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now