Etsi
  • Tea Holm

Aavetaloja ja ihmiskohtaloita: Hyytävää historiaa Napapiiriltä Suomenlahdelle

Aavetaloja ja ihmiskohtaloita (2021) esittelee 14 kohdetta paitsi historiallisesti myös aavemaisesti. Kirja sisältää itse asiassa erittäin paljon historiatietoa kohteistaan. Aaveet ovat sivuosassa, vaikkakin sitäkin tärkeämmässä.


Kirjoittaja Mauri Karvonen on historioitsija, joka yhdistää kirjoissaan omien sanojensa mukaan historiaa ja parapsykologiaa. Hän itse on kallellaan kummitusten suuntaan, mutta ehkä vain noin 95 % tapauksista on aitoja.


Suurimmalle osalle kummitustarinoista löytyy niin ikään luonnollinen selitys.


Kotimaanmatkailu tutuissa kohteissa saa uusia sävyjä


Kirjaa voi lueskella sieltä täältä sen mukaisesti, mikä kohde itseä sattuu eniten kiinnostamaan, tai jos on suunnitellut käyntiä tietyssä kohteessa. Kirja alkaa kuvauksella idyllisestä Fiskarsin ruukkikylästä, joka kätkee sisälleen synkkää historiaa. Selittääkö historia selittämättömät kuolemantapaukset?


Alueella on ollut monta omistajaa vuosien varrella. Tapahtumat ovat olleet joskus synkkiä. Eräs omistaja oli jotensakin mielenvikainen ja joutui jopa vankilaan tapatettuaan työntekijänsä. Eräs omistaja menetti molemmat vaimonsa synnytyksissä, ja melkein kaikki hänen lapsensa kuolivat.


Elämä on ollut kovaa, vaikka on ruukki myös vaurastunut.


Fiskarsin ruukin kummitukset


Ruukkialueen rakennuksilla on nähty kummia. Kerrotaan, että alueella on tapahtunut niin onnettomuuksia kuin kuolemia ja jopa murhia. Eipä ole tullut ennen mieleen, vaikka alueella on tullut käytyä kauniina kesäpäivänä. Illalla tunnelma on varmasti aivan toisenlainen, varsinkin jos liikkuu yksin.


Ruukinkonttori (nyk. toimisto) on kylän vanhin rakennus (1765). Eräs Fiskarsin työntekijä oli toimistolla yksin, kun yhtäkkiä kuin tyhjästä alkoi kuulua askelia. Se toistui, ja askeleet tulivat yläkerrasta. Myös kollega oli kuullut joskus samat askeleet. Läsnäolonkokemukset konttorilla ovatkin yleisiä.


Kirjasta voi lukea sen kivimuurin aavemaisesta soitosta.


Vieras tuonpuoleisesta: "Ravintolan työntekijä oli ollut myöhään töissä ja oli lopettelemassa vuoroaan. Oli talvinen yö, ja lunta satoi taivaan täydeltä. Kesken askareidensa hän havahtui siihen, että kuuli ulko-oven avautuvan ja jonkun astuvan sisään jalkojaan tömistäen. Hän odotti myöhäisen hotellivieraan saapuvan sisälle. Ketään ei kuitenkaan kuulunut, joten hän käveli aulaan tarkistamaan asiaa. Ketään ei näkynyt missään, ja ulko-ovi oli lukossa. Lattiallakaan ei näkynyt lunta tai muita jälkiä. Hetken päästä pimeään keittiöön syttyi valot ja sieltä kuului kolinaa. Työntekijä meni tarkistamaan välittömästi metelin syytä. Kun ketään tai mitään ei löytynyt, työntekijä säikähti pahasti ja lähti kiireesti kotiin."


Kansikuva: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita: Hyytävää historiaa Napapiiriltä Suomenlahdelle (SKS Kirjat, Mauri Karvonen)

Lähes 300 sivua Suomen historiaa


Ennen kaikkea Mauri Karvosen kirjassa on Suomen historiaa. Siinä mielessä aaveteemalla eli aavetarinoilla ei olisi tarvinnut mennä edellä, mitä tulee otsikointiin. Ratkaisu on täysin ymmärrettävä, kuuluuhan teos kolmiosaiseen kirjasarjaan Aavetaloja ja ihmiskohtaloita. Hyytävää historiaa on siis luvassa. Kyse on samalla kansanperinteestä ja sen tallentamisesta.


Koen, että kirja toimii parhaiten vaihtoehtoisena matkaoppaana. Toisin sanoen ennen kuin menee käymään Suomenlinnassa, voi lukea hieman alueen historiasta ja sitten niistä kuuluisista aaveista. Sen jälkeen voi bongata retkeltään niin historian tapahtumia ja historiallisia rakennuksia kuin myös kummituksia, jos sattuu olemaan onnekas...


Suomenlinnan historia 0n verinen, ja kummitustarinoita alueelta löytyykin yllin kyllin.


Kummitukset keltaisilla sivuilla


Kirjassa Aavetaloja ja ihmiskohtaloita: Hyytävää historiaa Napapiiriltä Suomenlahdelle kummitukset seikkailevat ns. keltaisilla sivuilla. Kummitustarinat löytyvät siis helposti, jos historia ei kaikilta osin kiinnosta. Mutta kirja toiminee parhaiten juurikin kokonaisuutena. Jos ei tunne tietyn paikan historiaa, ei osaa yhdistää kummittelua siihen.


On hieman hyytävää lukea, ettei Suomenlinnassa ole oikeastaan sellaista kolkkaa, josta ei kerrottaisi kummitustarinoita. Pitäisikö tätä teemaa hyödyntää myös Suomi-matkailussa? Suomenlinnan asukkaat eivät mielellään mene ravintola Walhallan pihalle, koska he kokevat paikan pelottavaksi ja jopa ahdistavaksi. Paikalla ammuttiin 71 kuolemaantuomittua, ja ruumishuone sijaitsi ihan vieressä.


Voidaan kysyä, edistävätkö tällaiset kertomukset sittenkään matkailua. 😱


Lopuksi


Joka tapauksessa Suomessa kerrotaan kummittelevan on kyse sitten Fiskarsin ruukista, Suomenlinnasta, vanhoista kartanoista, historiaa havisevista kaupungeista kuten Haminasta, hotelleista kuten Imatran valtionhotellista ja Merihovista, teattereista kuten Porin teatterista.


Mielestäni on mahtavaa, että Suomessa historioitsija viitsii nähdä tällaisen vaivan. Hotellit ja kartanot sekä teatterit, jotka kirjassa Aavetaloja ja ihmiskohtaloita: Hyytävää historiaa Napapiiriltä Suomenlahdelle mainitaan, voisivat hyödyntää näitä tarinoita omassa markkinoinnissaan. Ehkä ne ovat niin tehneetkin.


Tiesitkö, että Eleanor Roosevelt vieraili Suomessa 1950 sodanjälkeisen jälleenrakentamisen merkeissä? Näkiköhän hän majoittuessaan Pohjanhovissa Rovaniemellä paikallisia kummituksia kuten saksalaissotilaan*? Hahmo on kuvattu melko tarkasti ja useasti. Vihertävä univormu on ilmeisesti upseerin; sotilaalla on nähty jaloissaan kiiltävät saappaat ja päässään kypärä. Hahmo on vaikuttanut havaitsijoista surulliselta.


*Lapin sota käytiin osana toista maailmansotaa Suomen ja Saksan välillä Suomen Lapissa 15. syyskuuta 1944 – 27. huhtikuuta 1945.

77 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
 
  • Facebook
  • Twitter
  • LinkedIn

©2020 by Kirjailijan Blogi. Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now